Hän oli toiminut kotipitäjässään postimiehenä, kuten jo hänen isänsä häntä ennen. Tämä kai oli ollut sotaherroilla mielessä, kun peruskoulutusjakson jälkeen miehiä määrättiin tehtäviinsä rintamalla.
Hän toimi yhdyshenkilönä komppanianpäällikön ja pataljoonankomentajan välillä, hiihti talvella, kesällä ajoi moottoripyörää. Aseeksi hänelle annettiin konepistooli. Välistä hän sai tyytyä tavalliseen käsiaseeseen. Sillä ei paljon ketään pysäytettäisi, jos tiukka paikka tulisi eteen.
Hän mietti monesti, olisiko hänestä tavallisiin taisteluhommiin, juoksemaan rynnäkössä muiden kanssa ja tulittamaan vihollista. Pelaamaan yhteispeliä muiden kanssa joukkueen yhtenä osana. Ei, kyllä hän oli tyytyväisempi nykyiseen pestiinsä. Hän oli liiaksi yksinäinen susi, viihtyi pikemminkin omissa oloissaan kuin miessakissa.
Hänet oli kutsuttu komppanianpäällikön, kapteeni Forssin puheille. Hän oli saanut käteensä sinetöidyn kirjekuoren ja tarkat ohjeet, kuinka kirje täytyisi toimittaa viipymättä esikuntaan everstiluutnantti Holmille. Hän teki kunniaa, laittoi kypärän päähän ja hyppäsi moottoripyöränsä, sivuvaunullisen Zündappin satulaan.
Pöly nousi maantiestä ja pikkukivet kimposivat ilmaan, kun hän teki matkaa. Suojalasien takaa näytti kuin korkeiden kuusien muodostaman kujan keskellä tie olisi imaissut hänet sisäänsä.
Tien soraan iskeytyi pian sarja laukauksia. Ei siinä paljon ehtinyt miettiä. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ajaa pyörä metsään kahden tienreunassa olevan puun välistä ja koettaa luikkia pakoon pöpelikköä pitkin. Ilmeisesti kuitenkin hän ajoi johonkin suureen kiveen, sillä Zündapp sivuvaunuineen kääntyi ympäri ilmassa. Jonkin onnekkaan sattuman kautta 400 kiloa rautaa ei kaatunut suoraan hänen päälleen. Siitä huolimatta hän sai pian huomata tuijottavansa kahteen konepistoolin piippuun.
Hän pääsi vankileiriltä viimeisten joukossa. Rauhan aikaa oli kestänyt jo tovin. Hän oli laihtunut miltei luurangoksi, mutta jotenkin henki pihisi yhä. Monien vaiheiden kautta hän pääsi palaamaan kotiseudulleen. Hän palasi postiljoonin toimeensa kuin mitään sotaa ei olisi välissä ollutkaan. Hänet tunnettiin hiljaisena miehenä, joka ei paljon puhellut, kaikkein vähiten rintamakokemuksistaan.
Hän ei koskaan saanut tietää, että kapteeni Forss oli laittanut matkaan kaksi lähettiä. Toinen eteni maantietä moottoripyörällään ja herätti vihollisen huomion. Tämän matkassa olleet väärät tulenjohtokoordinaatit olivat johdattaneet vihollisen ansaan.
Se toinen lähetti taas, joka eteni syvällä metsässä jalkaisin, kuljetti matkassaan oikeita koordinatteja. Ne auttoivat tulenjohtoa iskemään keskelle vihollisen joukkoja. Mainiona seuramiehenä tunnettu Forss ei ollut koskaan pitänyt vähäpuheisesta moottoripyörälähetistä ja oli laskenut, että tämän saattoi hyvin uhrata.
pHinnWeb 