Mies piti korvaansa seinässä kiinni ja kuunteli. Jotain outoa siellä tapahtui, mutta hän ei pystynyt sanomaan, mitä. Hän oli varma, että jotain laitonta seinän takana olevassa asunnossa puuhattiin. Hän ei ollut koskaan tavannut naapureitaan, mutta oli kuitenkin tehnyt heistä täydellisen profiilin pelkästään kuulemiensa äänien perusteella. Jotain raskasta siellä oli raahattu pitkin lattiaa, ja hän oli vuorenvarma, että se oli ruumis. Huumekauppaa ja paritusta siellä myös taatusti harjoitettiin.
Hän oli jo useampaan otteeseen yrittänyt tehdä rikosilmoitusta asiasta. Poliisiasemalla keskus oli kuunnellut kärsivällisesti, kun hän oli juurta jaksain selostanut tapausta ja ottanut hänen tietonsa ylös, mutta autoa ei ollut koskaan lähetetty eikä mitään tapahtunut. Hän alkoi jo uskoa, että poliisit olivat jotenkin mukana juonessa ja että oli ehkä olemassa jonkinlainen salaliitto, johon oltiin sekaannuttu korkeampia viranomaisia ja valtiojohtoa myöten. Jos hän toisi tietonsa julki, hänet vaiennettaisiin. Ehkä hän voisi kuitenkin ottaa nimettömänä yhteyttä tiedotusvälineisiin. Ehkä jossain olisi vielä jäljellä yksi lahjomaton reportteri, joka tarttuisi tapaukseen ja nostaisi sen julkisuuteen.
Hän teki siksi päivittäin tarkkoja muistiinpanoja asunnosta kuuluvista äänistä ja pyrki seuraamaan parhaansa mukaan huoneistoa käyttävien tulemisia ja menemisiä. Kaikki kellonajat hän laittoi tunnollisesti muistiin. Ulos mennessään hän tarkkaili silmä kovana asunnon ikkunoita, paloivatko valot, oliko siellä verhot edessä vai ei, tai näkyikö liikettä. Joskus hän oli jopa onnistunut näkemään huoneiston käyttäjät vilaukselta.
Pettymys oli suuri, kun hän havaitsi että ihmiset, jotka tulivat ja menivät asunnosta, näyttivät aivan tavalliselta keski-ikäiseltä pariskunnalta, eivät miltään epämääräisiltä narkomaaneilta ja rikollisilta. Nämä olivat jopa nyökänneet rapussa hänelle tervehdykseksi ystävällisesti hymyillen. Hän oli pitkään pohtinut asiaa hämmentyneenä ja miettinyt päänsä puhki, oliko hän sittenkin erehtynyt, mutta lopulta hän oli tajunnut, että kyseessä oli vain kulissi ja näytelmä, jota hänelle esitettiin asian todellisen laidan salaamiseksi. Kunniallinen julkisivu oli tieten tahtoen rakennettu, jotta häntä ja muita estettäisiin näkemästä kaikki se törkeä ja pöyristyttävä, joka seinän takana todella tapahtui.
Ovelaa, todella pirullisen ovelaa! Hän ei kuitenkaan menisi lankaan. Hän tuli yhä varmemmaksi siitä, että tämän luokan operaatiota tarvittiin pyörittämään jo suuremman mittakaavan organisaatio, jota todennäköisesti rahoitettiin ulkomailta. Joka päivä hän löysi asiasta taas uusia johtolankoja.
Kuka tahansa toimintaa järjestikin, tämä oli esimerkiksi kehittänyt monimutkaisen viestintäjärjestelmän, jolla huoneistossa toimivat agentit ja näiden toimeksiantajat kommunikoisivat keskenään. Jos vaikka alhaalla kadulla ajoi kello 18.15 punainen auto ja asunnon verhot olivat auki, se tarkoitti tietynlaista koodattua viestiä toimeksiantajilta agenteille ja myös toisinpäin. Kaikkea liikennettä kadulla oli siis tarkkailtava! Bussit tai kuorma-autot merkitsivät tässä järjestelmässä taas omanlaisiaan viestejä. Hän kirjoitti kaiken tunnollisesti ylös ruudullisiin muistivihkoihin.
Tietenkin oli nukuttava välillä tai poistuttava tarkkailuasemista välttämättömien asioiden kuten elintarvikkeiden täydentämistä varten, mutta tähänkin hän oli kehittänyt vedenpitävän järjestelmän, jolla hän saattoi optimoida tarkkailemisensa määrän suhteessa levon ja ravinnon tarpeeseen sekä välttämättömiin hankintoihin, jolloin hänen oli poistuttava asunnostaan.
Hän tutki huolellisesti muistiinpanojaan, joita oli kertynyt jo sivukaupalla, ja yritti hahmottaa koodia, jota ”ne” käyttivät. Jotain yhtenäistä kokonaiskuvaa tai kaavaa hän saattoi jo alkaa koostaa havainnoistaan, mutta jotain vielä puuttui. Hän tajusi, että hänen oli laajennettava tarkkailuaan myös tiedotusvälineisiin, koska todennäköisesti ”ne” ja agentit hyödynsivät myös niitä keskinäisessä viestinnässään. Miksei hän ollut tätä aikaisemmin tajunnut? Hänen olisi alettava seurata sanoma- ja aikakauslehtiä ja tv-ohjelmia aikaisempaa tarkemmin. Hän ei kuitenkaan voisi millään hallita kaikkea maailman informaatiotulvaa, joten hänen oli vain keskityttävä olennaiseen.
Jo sen päivän lehdestä hän löysi todisteen sille, että hän oli ollut oikeassa. Erinäisistä politiikkaa ja taloutta koskevista uutisista hän löysi joukon avainsanoja, jotka selvästi noudattivat jotain koodia. Sellaisten usein toistuvien ilmausten kuin ”sote-uudistus”, ”kassavaje”, ”hyysääminen” tai ”lillukanvarret” esiintymisfrekvenssistä hän saattoi hahmottaa toistuvan kaavan. Hän ei tässä vaiheessa saanut murrettua koodia, mutta vielä hän sen tekisi. Viivoittimen ja punakynän avulla hän veti yhdellä sivulla toistuvien sanojen välillä monimutkaisia verkostoja, sitten vertasi niitä kulttuuri- ja urheilusivujen vastaaviin. Vastaukset alkoivat hahmottua!
Kuka tai mikä tämän kaiken takana oli? Hän veikkasi, että yksi mahdollinen vastaus oli Illuminati, valtioita marionettien tavoin ohjaileva kansainvälinen varjohallitus, jonka perustajia väitettiin olevan 1700-luvulla ns. Baijerin valaistuneissa toiminut Adam Weisshaupt, mutta jonka alkuperä voitiin mahdollisesti johtaa historiassa Lähi-idän assassiineihin, Euroopan temppeliherroihin ja vapaamuurareihin. Ja kukaties kuinka kauas varhaisempiin aikoihin asti. Nämä tiesivät totuuden niin Roswellin vuoden 1947 ufotapauksesta kuin Yhdysvaltain hallituksen yhteyksistä avaruuden muukalaisiin kuin ”liskoihmisistä” ja olivat ilmeisesti myös Kennedyn murhan takana. Mitä kauemmin hän pohti asiaa, sitä varmemmaksi hän tuli siitä. Illuminati toimi hänen seinänsä takana!
Ovikello soi. Hän harkitsi jonkin aikaa, jättäisikö avaamatta, mutta jokin fatalistinen oikku sai hänet muuttamaan mielensä. Rapussa seisoi herttaisesti hymyilevä nainen, joka esitteli itsensä sosiaalityöntekijäksi. Tämän mukana oli kaksi huomiovärisiin haalareihin sonnustautunutta suurikokoista miestä, joiden hän tajusi olevan ensihoitajia. Ambulanssikuskeja. Nainen esitti asiansa ja heilautti hänen edessään jotain virallisen näköistä leimoilla varustettua paperia.
Hänellä meni hetki ymmärtämiseen, mutta sitten hän tajusi ja ponkaisi juoksuun asunnon avointa ikkunaa kohti. He eivät saisi häntä elävänä. Miehet kuitenkin ottivat hänestä tottuneesti kiinni ennen kuin hän ehti hypätä alas. Hän yritti turhaan huutaa, kun hänet jo asetettiin mukana olleille paareille ja vielä kiinnitettiin lepositeet ympärille. Pian hän rauhoittuikin, kun toinen miehistä ruiskutti häneen jotain injektioneulalla. Hänet kannettiin ulkona odottavaan ambulanssiin ja matka lepoa ja rauhaa kohti sai alkaa.
Miehen naapurissa asuva pariskunta oli huolestunut tämän pitkään jatkuneesta oudosta käytöksestä ja oli ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Byrokratian rattaissa hoitoonohjaamispäätöstä oli saatu odotella jo melkoinen tovi, mutta lopulta rattaat olivat pyörähtäneet sen verran, että miehen tapaus oli otettu käsittelyyn lautakunnassa ja tarvittavat paperit saatu allekirjoitettua. Ambulanssin kadottua näkyvistä pariskunta huokaisi helpotuksesta ja palasi asuntoonsa jatkamaan remonttia.
pHinnWeb 