Rujoja

Jonkinlaista blogintäytettä kai tämäkin. Eli Pispalan Kumppanuuden kirjoituskurssin runo- ja proosarunoharjoituksia loppusyksystä 2013 alkukesään 2014.

Miksi talviaamut haisevat aina hernerokalle?

Miksi talviaamut haisevat aina hernerokalle? Miksi ratapihoilla leijuu aina naftaliinin tuoksu? Ajatukset harhailevat pakkasessa, kiertävät hetken kehää höyryävässä hengityksessä, sitten pakenevat olemattomiin.

Hän on kuusivuotias, kieli jäätyneenä kaiteen metalliin. Hän on kuusikymmentävuotias, vaappuen kadun lasipintaa kuin tyrävaivainen pingviini. Kolmekymmentäkuusivuotiaana hän jyrää eteenpäin ruuhkavuosiaan ja palaverejaan, oli hiekoitusta tai ei.

Painovoima pettää huurteisella kadulla ja hetken hän levitoi ilmassa, maailma on ylösalaisin, ja fläppitaulujen kuninkaasta tulee Kuninkaankadun narri. Koulutyttöjen naurukuoro säestää hänen luidensa rysähtämistä katuun. Yhden tragedia on toisen komedia. Kukaan ei pysähdy, kukaan ei ojenna hänelle kättään, lakonisten spartalaisten marssi ei keskeydy hetkeksikään, pelin säännöt on aikoja sitten kirjoitettu jäiseen katuun. Vammaiset lapset heitettiin rotkoon, koska kilpailukyky. Kaupunkivaltio ei hiekoita katuja, koska Ateena täytyy lyödä.

Kolmekymmentäkuusivuotiaana hän nousee jaloilleen hetkessä ja asfalttiruhje paranee viikossa. Kuusikymmenvuotiaana jo terveyskeskuksen loputtomat vuoronumerot. Kahdeksankymmentäkuusivuotiaana hänet lasketaan routaiseen maahan ja kunnankamreeri huokaisee helpotuksesta. Pappi siemaisee kahvia ja puiden luuranko-oksat kurottavat kohti taivasta kuin tervehtien hautajaisväkeä keskisormea näyttäen. Pakokaasu jää leijailemaan hyiseen aamuun.

Pääsin maailman katolle, mutta kuka asuu sen alla?

Happinaamari kasvoilla
varpaat kohmeisina kiipeilykengissä
jokaista lihasta kivistäen
seisomme vihdoinkin täällä

Kuvalehdestä repäisty Veikka Gustafsson
kotona liiterin seinällä
nurkassa kasa pölyisiä taskukirjoja
Sir Edmund Hillarysta ja šerpa Tensingistä
lapsuuden sankarit vierellämme

Meitä ennen tulleiden jäätyneet ruumiit
roikkumassa pää alaspäin vuorenseinämästä
Ikaros osui juuri tähän 90 asteen kulmassa
Prometheuksen käden voi vielä erottaa kivikasan alta
Kyllä nyt on kotona kerrottavaa

Ollaan niin korkealla,
että kallo kolisee taivaaseen kiinni
Kaikki vuoret on kiivetty
kaikki valtameret on sukellettu
Kuusta tuotiin tuliaisina pari kivenmurikkaa

Depis ja epis iskevät odottamatta seikkailijan mieleen
Ei istu täällä gurua odottamassa
Lumimies pysyy edelleen piilossaan
Maitojuna kutsuu takaisin kotiin

Suuret kertomukset on jo kerrottu
Runonlaulajat vaihtuivat Pleikkariin
Koskenniemi kerää pölyä kansakunnan taulu-tv:n päällä
Koodaajat syövät pizzaa
ja madot Saarikoskea

Kesät betonin keskellä
ja asfaltin yllä väreilevä ilma
unohtuvat hetkessä

Tuuli on viedä paperin
kameran kanssa heiluminen
tuntuu julkealta tunkeilulta

Ehkä ei pitäisi yrittää
sanoa mitään
ehkä ei pitäisi yrittää
ymmärtää mitään

Kun on vain tuulenvire puissa
lehvistön keskelle kätketty auringonvalo
linnut, jotka laulavat
eivätkä välitä pätkääkään diskurssianalyysistä
viheltävä pikkutyttö,
jonka ei tarvitse miettiä pääsykokeita
rastaiden ja varisten ikuinen sota
ilman armeijan intendentintoimistoa
ja rättisulkeisia

Mietin, olenko syntynyt
väärän lajin edustajaksi

Mitä luulit tekeväsi
oletko aivan viisas
kävelit taas punaisia päin
sen aivan selvästi näin

On aina kiva sääntöjä rikkoa
näin ainakin luulet
mutta vielä kunniasi kuulet

Tuhat silmää sua aina tuijottaa
näkyvää tai näkymätöntä
valvontakameraa eivät koskaan sulje
kadulla et yksin koskaan kulje

Syytön tai syyllinen
ei sen väliä
vielä kerran napsahtaa
sulle sakko rapsahtaa

Rikollinen on meistä jokainen
Syyttäjiä myös olemme
itsemme ja toisten

Kuljen taas portaat ylös
Liikuntaahan tämä on, eikö vain?

Aamulla ampaisen samat portaat alaspäin
ja olen taas ulkona

Illalla avaan ikkunan
vaikka olisi pakkasta

Seiniä ei ole olemassa
hoen itselleni

Minusta ei tulisi luolasukeltajaa
tai kaivosmiestä

Tutkin tarkasti varauloskäytävät
palotikkaat, palokirveet

Minulla on aina mukana Sveitsin armeijan veitsi,
astmapiippu ja pelastussuunnitelma

Täyteen ladattu kännykkä, jossa
on valmiina yleinen hätänumero

Pitää muista hengittää rauhallisesti
Paniikkiin ei saa joutua
paniikkiin ei saa joutua

Riimukirjoitukset katonrajassa
ovat koodattu viesti menneisyydestä
Identtisinä toistuvat merkkisarjat
arkaaista kieltä

Muinaisten palvontapaikkojen päälle
rakennetut talot

Pohjanmiesten retkikunta,
joka tunkeutui sisämaahan ja
teki kauppaa pirkkalaisten kanssa

Nykyhetki on pelkkä raapaisu moreenissa,
haihtuva betonipöly ilmassa

Paloiko viikinkipäällikkö laivansa mukana
Pyhäjärvellä,
vaihtuivatko oravannahat roomalaisiin
hopearahoihin?

Asfaltti peitti kinttupolut
hevoskärryt lahosivat
ja katumaastureiden bensankatku peitti
lannanhajun

Riimujen hirvensarvet ja
mäntyjen kuivuneet oksat ja
kalanruodot

Varhainen kevät
ujo sininen taivas
tuulenvire käy

Pispalan rinne
talojen rykelmässä
savun leijailu

Palaavat kiurut
järven selällä verkas
jäiden ryske soi

Metsän huminaa
Ääneenkö nukahtanen
Kuu, linnut puissa

Öinen kaupunki ikkunoissa
kulkijan askeleissa
juoksun kiihtyvä pakonopeus

Marraskuun autioilla toreilla
Takaa-ajajiakaan ei vain näy
Kuu valaisee särkyneet kasvotkin

Puiston pimeässä keskiyöllä
lehtien värinässäkin
hän piiloutuu itseään varjoihin

 

Rujoja 2

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Yleinen

One response to “Rujoja

  1. Paluuviite: Rujoja 2 | pHinnWeb